Istumme keittiön pöydän ääressä. Olen siirtänyt tuolin niin, että pääset rollaattorisi kanssa helpommin pöydän ääreen. Keitän meille teetä. Teen leivät. Maalahden limppua joiden päällä on salaattia ja juustoa. Syöt tyytäväisenä.
Annan sinulle lääkkeesi. Ihmettelet mistä ihmeestä ne olen saanut. Sanon; tuosta lukitusta laatikostahan ne otin.
Sytytän meille kynttilän. Sen liekki lepattaa kauniisti. Olemme enimmäkseen hiljaa. Pari kertaa tosin kysyt missä olet? Kerron, että kotonamme. Kysyt miksi?
Kerron, että olet kaatunut ja loukannut kätesi. Soitimme ambulanssin. Kävimme päivystyksessä, eikä sinun nyt ole hyvä olla yksin. Katsotaan miltä huomenna näyttää, josko hetken pärjäisit omassa kodissasi?
Mietit, tähänkö olemme tulleet? Tulleet siihen, että minä sinua hoidan? Vastaan, niin taitaa nyt olla eikä se haittaa. Nyt on minun vuoroni.
Tuhahdat hieman itseksesi ja mutiset, että taidat lähteä Tohmajärvelle.
Tohmajärvellä oli sinun mummolasi. Siinä ihan Katri Helenan naapurissa. Kuulemma olette ihan pieninä lapsina leikkineet joskus yhdessä.
Tohmajärveä muistelet usein. Kerrot, että se oli hyvä paikka lapsen olla. Ikävöit sinne.
Jatkamme teen juontia rauhassa. Kynttilä loistaa kauniisti. Katselen hiuksiasi. Ne ovat niin kauniin valkoiset. Nuorempana olit tumma. Tumma kuten minä. Muistelen kuinka monta kertaa olet kertonut, että Tohmajärven mummillasi oli valkoiset hiukset. Toivoit, että saisit samanlaiset. Toiveesi toteutui sinä äideistä parhain.
Otat tiukan katsekontaktin minuun. Sanot; lupaa minulle Anne että ristit kätesi ja kiität Jumalaa kun Hän minut täältä hakee pois.
Kysyn; haluatko pois? Vastaat; haluan. Sanon sinulle, lupaanhan minä.
Katselet taas ihmetellen ympärillesi. Huomaan, että kiinnität katseesi joulukoristeisiin. Kysyt onko joulu jo ollut? Kerron ettei vielä. Vielä on hieman aikaa jouluun. Kysyn sinulta; äiti, etkö haluaisi kuitenkin vielä kokea joulun?
Silmiisi syttyy pieni pilke, hymyilet ja sanot kyllä. Joulun haluan vielä nähdä. Sanon, josko sitten odotetaan kätteni ristimistä vielä jonkin aikaa? Näin sovimme.
Olet äiti aina ollut tukeni ja turvani ja nyt livut pois. Pala kerrallaan.
Roolit ovat vaihtuneet. Pesin tänään hampaasi. Harjasin valkoiset hiuksesi. Välillä ajattelen, että toiveesi saisi toteutua. Että pääsisit pois. Et halua itse tätä. Että häviät pala kerrallaan.
Joulun haluat kuitenkin kokea. Sanoit itse näin äiti. Eli josko kuitenkin vielä hetken odotamme sitä, että ristin käteni?
Mutta lupaan sinulla äiti; ajan tullessa sen teen. Kun aika on, ristin käteni ja kiitän Jumalaa siitä, että haki sinut, äideistä parhaimman pois.
Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Eihän äiti?
